Tyhjentyneiden tilojen uudelleenkäyttö on ilmastoteko

Yksi parhaista ratkaisuista ilmastonmuutoksen torjunnassa on käyttää ja kehittää olemassa olevaa rakennuskantaa. Lainsäädännön, kaupunkistrategioiden, kaavoituksen ja rakennusluparatkaisujen tulee edistää rakennuskannan kiertokulkua.

Tyhjän tai vajaakäyttöisen tilan ottaminen uuteen käyttöön on ilmastoteko. Samalla se edistää taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää täydennysrakentamista ja luo monimuotoista rakennettua ympäristöä. Rakennetun kannan kierrättämisen positiiviset vaikutukset näyttäytyvät vielä suurempina, jos sen vaihtoehtona on rakentaminen täysin uusille alueille.

Kaavassa ei koskaan määrätä rakennusta vajaakäyttötarkoitukseen. Kaava-alueen infrastruktuuria viemäreineen, katuineen ja joukkoliikennepalveluineen ei koskaan tuoteta tyhjiä tiloja varten, vaan odotuksena on, että kaavoitettu alue olisi toimiva ja kokonaisuudessaan käytössä. Tyhjät tilat ovat rakennuskannan hukkakäytön lisäksi infrapalvelujen hukkaa. Mikä mahtaa olla yhdistelmän kuntataloudellinen ja ilmastollinen hintalappu?

Akuutein ratkaistava tapaus ovat tyhjät toimistotilat. Niitä on vaikea saada uudelleen toimistokäyttöön, ellei kyseessä ole erityisen vetovoimaisella paikalla, esimerkiksi kaupungin keskustan arvotontilla, sijaitseva rakennus. Yksistään pääkaupunkiseudun vajaat 1,2 miljoonaa tyhjää toimistoneliötä synnyttivät vuonna 2018 laskennallisesti* 42 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä.

Uutta toimistotilaa rakennetaan kiivaasti, koska vanha tila ei vastaa nykypäivän monikäyttöisyyden ja tehokkuuden tarpeita. Kaupungit tukevat kehitystä kaavoittamalla uusia toimistokeskittymiä kysynnän mukaisesti vetovoimaisiin sijainteihin. Tämä on hyvä asia. Kehitys johtaa kuitenkin siihen, että toisaalla toimistotilaa jää vajaakäytölle. Sen sijaan asunnoille on jatkuva kova kysyntä kasvavissa kaupungeissa.

Lisäksi on odotettavissa, että julkisia palveluja tullaan keskittämään ja sote-käytössä olevien kiinteistöjen määrää karsimaan lähitulevaisuudessa. Rakennuksia vapautuu vanhasta käytöstä. Palveluja sijoitetaan uusiin kohteisiin, mutta yhä harvemmin sellaisiin kiinteistöihin, jotka on tarkoitettu vain yhdelle palvelulle. Tulevaisuudessa koulutkaan eivät välttämättä ole omissa koulurakennuksissaan, vaan koulutoimintaa harjoitetaan muiden toimintojen kanssa yhteisissä tiloissa lähialueella.

Miten tämä taipuu rakennuksen tai korttelin käyttötarkoitusta osoittavaksi kaavamerkinnäksi? Nykyään hyvin tyypillinen käyttötarkoituksen tiukka rajaus asemakaavassa ei sovi yhteen kaupunkikehityksen dynamiikan kanssa. Tyhjentyneelle tilalle pitää antaa mahdollisuus mukautua todellisiin tarpeisiin ripeillä uudistushankkeilla.

Tulevaisuudessa tarvitsemme paikalliskaavoja, joissa kiinteistöjen käyttötarkoitus on määritelty laajemmin, toisin sanoen kaavassa on liikkumavaraa eri käyttötarkoituksiin. Liikkumavaran ei tule kuitenkaan aiheuttaa haittaa alueen pääkäyttötarkoitukselle. Mikäli kaupunkikehityksen dynamiikka johtaa muutokseen kohteessa, voidaan useimmissa tapauksissa asia ratkaista ilman tarvetta muuttaa kaavaa. Tämä auttaisi merkittävästi taloudellisesti kestävien ”uusiohankkeiden” toteuttamisessa.

Muun muassa käyttötarkoituksen liikkumavaran lisäämiseksi RAKLI näkee tärkeänä, että käynnissä oleva maankäyttö- ja rakennuslain uudistus luo kaavajärjestelmän, joka kannustaa joustavampiin kaavoihin yksityiskohtaisuutta karsien. Nykymuotoinen moniportainen kaavahierarkia pikkutarkkoine asemakaavoineen ei tue riittävän hyvin muutosilmiöihin vastaamista. RAKLI ehdottaakin siirtymistä kaksiportaiseen kaavajärjestelmään, jossa vanhan asema-, yleis- ja maakuntakaavan korvaisivat paikalliskaava ja kaupunkiseutukaava.

* Käytössä olevien tilojen keskimääräisellä energiankulutuksella laskettuna.

Tutustu RAKLIn MRL-hallitusohjelmatavoitteisiin täällä.

RAKLIn Tilat käyttöön -klinikka kokosi viime vuonna yhteen käytännön toimenpidesuosituksia tyhjien tilojen käyttöön saamiseksi. Raporttiin voit tutustua täällä.