YLE uutisoi viime viikolla, että varhaiskasvatusmaksujen alentamista kompensoidaan kunnille korottamalla kiinteistöverojen alarajaa. Jälleen. Tämä on erittäin lyhytnäköistä, koska yksikään rakennus ei maksa veroa. Kiinteistöveron korotus valuu suoraan esimerkiksi asuntojen vuokriin ja liiketiloissa tuotteiden hintoihin asti.
Hallituksen matematiikka on mielenkiintoista. Vuosien 2015-2019 hallitusohjelmaan kirjattiin, että kiinteistöveroa korotettaisiin koko kauden aikana maltillisesti, yhteensä 100 miljoonalla eurolla, ja tämä toteutettaisiin portaittain 25 miljoonaa euroa / vuosi. Luvattu vuosikorotus kuitenkin tuplattiin jo heti ensimmäisenä vuonna ja tänä vuonna kiinteistöverokakku kasvoi kolme kertaa nopeammin kuin piti. Nyt vuodelle 2018 kaavailtu 25 miljoonan euron korotus nostaa kokonaispotin jo 150 miljoonaan euroon, mikä on 50 prosenttia hallitusohjelman kirjausta korkeampi summa.
Kiinteistöistä puhuttaessa pitäisi aina muistaa paitsi se, etteivät ne maksa veroja, ja se, että niihin kohdistuu suoraan tai välillisesti paljon muitakin veroja kuin kiinteistövero. RAKLIn selvityksen mukaan esimerkiksi asuinkiinteistön vuokrasta 42 prosenttia on erilaisia veroja ja veroluonteisia maksuja. Huima osuus siis! On turha puhua ratkaisujen etsimisestä asumisen kohtuuhintaisuuteen, jos samalla verotusta kiristämällä vaikutetaan vuokrien nousuun.
Jostakin rahat kiinteistöverojen maksamiseen otetaan. Asuinkiinteistöissä vuokrat nousevat, ruokakaupassa hinnat kohoavat ja yritysten kilpailukyky heikkenee kiinteiden kulujen kasvaessa. Toivonkin siis, että kiinteistöveron alarajan jatkuvat nostot on nyt nähty. Vauhti on 2000-luvulla ollut huimaa, kun korotuksia on tullut jo yli 80 prosenttia. Asukkaiden ja yritysten maksukyvyllä on rajansa, eivätkä kotien ja toimitilojen vuokrat voi loputtomiin kohota.
Jokainen suomalainen tuntee veronkorotukset kukkarossaan, mutta sen lisäksi ne vaikuttavat myös ulkomaisten sijoittajien valintoihin. Kiinteistöveron osuus ylläpitokustannuksista korostuu erityisesti uudemmissa ja arvokkaammissa kiinteistöissä, joihin kohdistuu myös eniten kansainvälistä kiinnostusta. Mutta kohdistuuko enää sen jälkeen, jos Suomen kilpailukyky kiinteistömarkkinoilla heikentyy ylläpitokustannusten kasvaessa?
Jatkuvalla kustannusten nostamisella viedään myös pahimmillaan kiinteistönomistajilta mahdollisuudet huolehtia asianmukaisesti omaisuudestaan. He ovat viime vuosina jo satoja miljoonia lisäeuroja verokirstuun tilittäneet – seitsemässä vuodessa verotuotto on kasvanut jo yli 70 prosentilla.
Yli kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme on kiinni rakennuksissa. Näiden hyvästä kunnosta ja viihtyisyydestä ei pidä tinkiä. Vastuullinen ja pitkäjänteinen kiinteistönpito on meidän kaikkien etu, ja sen pitää olla mahdollista. Sanon siis ei kiinteistöveron korotuksille!
Jyrki Laurikainen
toimitusjohtaja
