Marika Latvala: Australia – Se vähän erilainen oppimisympäristö

”Onhan rantakin oppimisympäristö”, sanoi oppimisympäristöjen teemaverkostolainen Ari, kun ilmoitin poistuvani maapallon toiselle puolelle kolmeksi kuukaudeksi tekemään väitöskirjaani. En ajatellut tuota sen kummemmin silloin. Olin vain täynnä ajatusta siitä, että ”tämä ei ole pelkkää lomailua, vaan oikeasti väikkärin edistämistä”. Ja sitä se onkin ollut, mutta vain hiukan erilaisessa oppimisympäristössä.

Siispä Australia – Se vähän erilainen oppimisympäristö. Tämänhetkinen kotipesäni, Western Sydney University, Parramatta Campus, on melkoisen perinteinen oppimisympäristö. Sieltä löytyy vanhoja hiukan sokkeloisia huoneita täynnä olevia rakennuksia, sekä uudempia monitilatoimistoja sisältäviä rakennuksia. Lisäksi ovat tietenkin luentosalit, joissa en ole vielä vieraillut, mutta ehkä sekin aika tulee. Kirjastosta löytyy paljon erilaisia mahdollisuuksia opiskella, mutta paras ainakin omasta mielestäni on ollut hassu avaruussukkula, jossa voi ottaa lyhyet päikkärit linnun laulua kuunnellen.

Sisätilojen lisäksi auringossa on mukava laskea oppimisympäristöiksi terassit ja nurmikkoalueetkin. Ajatukset lentävät ja mieli on vapaampi, kun ei tarvitse keskittyä lämpimänä pysymiseen. Luonto hoitaa sen itse ja aurinkorasva varmistaa, ettei nahka pala. Kolkkous on poissa näistä tiloista.

Olen ajatellut paljon tuota, mitä Ari sanoi. Siinä ei ole paljon uutta, mutta silti huomaan lukkiutuvani siihen, että oppimisympäristö olisi vain koulu ja luokkahuoneet siellä. Perinteisten tilojen lisäksi oppimisympäristöjä todellakin ovat rannat, kahvilat, eläintarhat, museot ja monet muut paikat, joissa kokemuksen lisäksi opit jotain. Saatat oppia surffaamaan (en osaa vielä), kun katselet rannalla muiden kohellusta meressä lautoineen. Saatat oppia alueen ja ihmisten historiaa, kun astut museoon. Saatat oppia, että pääsaaren kengurut ovat eri kenguruita kuin Kangaroo Islandilla asuvat ja on olemassa Australian hylkeitäkin, kun teet retken. Saatat oppia politiikkaa, vaikka vain huviksesi liityit parlamenttitalon turistikierrokseen. Saatat oppia uuden kulttuurin vain katselemalla ihmisiä kadulla. Kun mielesi on avoin uudelle, löytyy oppimiseen paikka kuin paikka, ja huomaat, että oppiminen tapahtuu siellä, missä itse olet. 

Aina ei voi lähteä uuteen paikkaan oppimaan, mutta vanhojen paikkojen soveltaminen uudella tavalla jopa virtuaalisesti on tänä päivänä mahdollista. Siihen ei juurikaan tarvita kännykkää enempää kun voit jo opettaa toiselle jotain uutta siitä, missä itse olet, ja tuoda oman oppimisympäristösi muiden ulottuville. Reissuni aikana olen huomannut skypen, facetimen, whatsappin ja muut sovellukset oikein käteviksi kertoa, millaista uudessa ympäristössäni on. Ei tarvitse kuvailla ja selittää, kun voi vain näyttää. Valokuvakin todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Siispä laajennahan sinäkin oppimisympäristösi kattamaan koko maapallo. Käytä mielikuvistustasi ja sovella oppimaasi. Yritä nähdä perinteinen koulu suurempana kokonaisuutena, ja ehkä saat siitä ideoita, jotka voit tuoda takaisin koulun seinien sisään virtuaalisesti tai fyysisesti. Vain taivas on rajana, jos sekään. ”The world is your oyster”, mitä se sitten ikinä kenellekin tarkoittaa.

Uutta oppien,
ulkomaan kirjeenvaihtajanne Marika