Mansesta oppia koulutielle

Jossain menneiden vuosien komediassa isoisä nuuhkaisi aika-ajoin pojanpoikansa hiuksia. Karskille kaverille tuo hellyyden osoitus oli nuoruuden imemistä vanhaan ihmiseen. Oppimisympäristöt-teemaverkostolaisemme eivät kulje eri kohdevierailuilla nuuhkimassa oppilaita tai opiskelijoita, vaan tunnelmaa, jonka uudet oppimisympäristöt luovat. Samalla yritämme parhaamme mukaan tulla jälleen nuoriksi opiskelijoiksi ja samaistua pieniin koululaisiin voidaksemme tehdä heille parhaita mahdollisia tiloja ja ympäristöjä. Vierailut ovat myös hienoja tilaisuuksia tutustua muihin samojen haasteiden parissa painivien kanssa. Iloinen joukkio kohtasikin toisensa Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY), Vuores-talolla ja Tesoman koululla/päiväkodilla.

TTY:lla SYK:n Olli Niemi innoissaan lähes opetti meidät lentämään. Jalat maassa kuitenkin tutustuimme, kuinka kokeilujen kautta voidaan suunnitella aina vain parempia tiloja. Pitää uskaltaa kokeilla ja epäonnistuakin. Kokeilujen hyvä puoli on, että epäonnistuminen ei tuhoa koko projektia, vaan siitä voidaan oppia. Näin kävi esim. ruokalassa. Ruokalasta haluttiin monikäyttöinen, joten sinne tehtiin iltakäyttöä varten esiintymislava, jossa on päivisin ruokapöytiä. Kävikin niin (paitsi vierailukierroksellamme), että korotettu osa jäi päivisin tyhjäksi. Tästä opittiin, että korotettuja alueita voidaan tehdä, mutta korkomaailman tulee olla tilaan mietitty. Liian korkea tai liian matala ajaa ihmiset muualle. Tähän tarvittiin myös tutkimusta taustalle ennen kuin seuraava kokeilu tehtiin aulatilaan. Korokkeiden lisäksi muun muassa erilaiset tilaelementit kuten lasikopit myös muuttavat aiemmin tyhjän aulatilan dynamiikkaa, ja pulina oli mittaamaton.

Vuores-talolla Tampereen kaupungin Antti Lakka esitteli meille Tampereen kouluja laajemminkin. Paljon tehdään, vanhaa kunnioitetaan, energiatehokkuutta mietitään ja uutta nousee. Itse Vuores-talo, joka kattaa elämänkaaren päiväkodista yläasteelle rakennetaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen vaihe on valmis ja toista rakennetaan parhaillaan. Kaupunki pyrkii rakennuttamisessa joustavaan elinkaarimalliin eli pyrkii käyttäjän tarpeiden mukaan muuttamaan uudemman osan tiloja paremmiksi. Esimerkiksi Vuores-talolla ilmanvaihtojärjestelmä tehtiin toisessa vaiheessa perinteiseksi, kun uusi systeemi ei ensimmäisessä vaiheessa pelannut toivotusti. Apulaisrehtori Jan Lydénin mukaan parasta tiloissa on niiden valoisuus ja hyvä akustiikka/vähäiset meluongelmat. Positiivisten asioiden joukkoon nousi myös siipiajattelu eli jokaisesta siivestä on oma kulku välituntipihalle.

Tesoman koulu/päiväkoti -elämänkaari on pääosin valmis. Piha-alueella olevaa vanhaa rakennusta korjataan teknistentöiden, käsitöiden ja köksän opetuksen käyttöön, mutta muuten tilat ovat valmiit. Rehtori Panu Pitkänen kertoi, että tilojen hyviä puolia ovat muun muassa valoisuus, värikkyys ja muunneltavuus. Kuten monessa muussakin uudessa oppimisympäristössä, on Tesomallakin luokkahuoneet avattu lasiseinin. Rehtorin mukaan tämä mahdollistaa muun muassa sen, että osa oppilaista voi mennä luokan ulkopuolelle tekemään tehtäviä ja opettaja edelleen näkee heidät jäädessään erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa luokkaan. Aulat ja käytävät onkin avattu oppimiseen, ja tiloja hyödynnetään kokonaisvaltaisesti.