Etusivu » Blogit » Blogi » IPT-hankkeet näyttävät suunnan – lean-johtaja palaa aina prosessiin
« Takaisin blogiarkistoonVuonna 2017 käynnistetty RAKLIn ja Visonin IPT² – eli integroidut projektitoimitukset 2 -ryhmähanke lähenee loppua. Hankkeessa on ensimmäisen vuosina 2014-2016 toteutetun IPT-kokonaisuuden jälkeen sekä perehdytetty ja koulutettu lisää tilaajapuolen edustajia integroitujen projektitoteutusten eli yhteistoiminnallisten toteutusmuotojen osaajiksi sekä menty pidemmälle lean-oppien hyödyntämisessä todellisen tuottavuusloikan aikaansaamiseksi rakennushankkeissa.
Itselleni hankkeen työpajoista ja harjoituksista on jäänyt monta mielenpainuvaa hetkeä. Otettakoon nyt esimerkiksi vaikka erään urakoitsijan edustajan toteamus, että ennen ihmiset heillä suhtautuivat näihin ”lippulappu”-leikkeihin hiukan penseästi, mutta ovat nyt suurelta osalta huomanneet tekemisen arvon ja asenteet ovat muuttuneet. Tai vaikka IPT²-hankkeessa mukana olevien useampien suurien sairaalaprojektien erinomaiset esitykset kannustinmekanismien ulottamisesta niin sanottuihin alialliansseihin ja sidosryhmäyhteistyön hallitsemisen viemisestä prosessisuunnitelmatasolle.
IPT²-hankkeeseemme sisältyi myös Kalifornian San Franciscoon suuntautunut opintomatka. Jatkuvan tilannekuvan hallinta suurissa hankkeissa, ihmisten johtaminen kannustamalla, esivalmistuksen hyödyntäminen systemaattisesti ja alihankkijoiden, tai kuten paikallisesti sanotaan trade partnersien integroiminen entistä vahvemmin osaksi suunnitelmien ja kannusteiden kokonaisuutta, jäivät matkasta erityisesti mieleen.
Itselleni tärkeimmät huomiot ja suurimmat edistysaskeleet liittyvätkin jatkuvaan parantamiseen ihmisten ja hankeprosessin kehittämiseen eli lean-johtamiseen. Tämä myös kietoutuu paljon jokapäiväisessä toiminnassa puhuttavaan rakennushankkeiden laadun parantamisen kysymykseen. Leanistä puhutaan usein työkalujen kautta – on lastplanneriä ja bigroomia. Samoin laadun parantamisesta ja laatukriteereistä puhuttaessa ratkaisuksi esitetään useasti ensimmäisenä muuta miettimättä yksittäisiä osatekijöitä kuten aikaa, henkilöresursseja ja osaamispakkokriteerejä.
Ruksi-tarkistuslistaus tai laadun osa-aluetta kuvaava henkilönimike käyttöön, niin kaikki on kunnossa automaattisesti. Näihin asioihin törmätään joka päivä, kun puhutaan alan kehittämisestä. Toki ne tarjoavat ratkaisujakin ja kaikki toiminta, joka rohkaisee ihmisiä oppimaan uutta, on erittäin kannatettavaa.
Mikään yksittäinen ratkaisu ei kuitenkaan mene koko prosessin, sen toiminnan ja vastuiden tarkastelun edelle. Kuten IPT²-hankkeessamme on todettu, lean-johtaja palaa aina ensiksi prosessiin ja tarkastelee prosessin toimivuutta ”miksi”-kysymysten sekä yhteisen tilannekuvan kautta. Samoin laadun kehittämistä pitäisi tarkastella ennen kaikkea rakennushankkeiden prosessin suunnitelmallisuuden tukemisen kautta.
Laadun parantamisen teema kietoutuu tällä hetkellä vahvasti myös meneillään olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa rakentamisen vastuiden uudistamiseen. Kun jokainen rakennushankkeen osapuoli vastaa tekemistään ratkaisuista riittävän suurin painoarvoin, tulee myös laatuajattelusta osa hankkeen sisäistä prosessia. Laadun varmistamista ei voi eikä tule koskaan täysin ulkoistaa ulkopuoliselle valvonnalle. Hankkeiden sisäisen laatuajattelun tukeminen eri keinoin on kustannustehokkain vaihtoehto laadun jatkuvalle parantamiselle. Juuri tämä on lean-johtamisen keskiössä. Suunnitellaan, ideoidaan, aikataulutetaan ja vastuutetaan paremmin asiat kaikkien hankkeen osatekijöiden kanssa. Lopputuloksena on parempi prosessin johtaminen ja siten pitävämpi aikataulu. Tehokkuus, laatuparannukset ja muut hyödyt syntyvät samassa yhteydessä.
Onkin ollut ilo huomata miten yhteistä tekemistä tukevat urakkamallit ovat levinneet mm. saneerausurakoiden puolelle ja miten myös perinteisiä urakkamalleja kehitetään lean-oppeja hyödyntäen enemmän yhteistä suunnitelmallisuutta tukevaan suuntaan.
Näistä kaikista asioista ja erityisesti IPT² -kokonaisuudessa mukana olevista edelläkävijähankkeista kerromme lisää 19.11.2019 järjestettävässä IPT²-loppuseminaarissa. Merkitkäähän jo nyt tuo päivä kalentereihin!