Ulkomailla kaipaan suomalaista sisäilmaa

Suomen ilmasto on ankara, mutta puhdas. WHO:n tutkimuksen mukaan täällä ulkoilma on Islannin jälkeen maailman puhtainta. Vaikka meidät tunnetaankin luonnon ja ulkoilman suurina ystävinä, täällä vietetään aikaa myös paljon sisällä. Sisäilmaongelmiin täällä puututaan voimakkaammin kuin missään muualla maailmassa ja ongelmista kirjoitetaan uutisia todennäköisesti enemmän kuin muussa Euroopassa yhteensä.

Myös sisäilmaston ominaisuuksia seurataan ja säädetään tarkasti. Maailman markkinoille tähtääviä paremman sisäilman toteuttamiseen keskittyviä teknologia- ja palveluyrityksiä meillä on jo lukuisia, ja on jopa laadittu erittäin monipuolinen ja vaativa sisäilmastoluokitus, jonka vahvaa ja vakiintunutta asemaa tosin hieman uhkaa EU-komission suunnalta tuleva löperömpi sääntely. Maan hallituksella on lisäksi menossa jo toinen toimenpideohjelma terveellisempien tilojen puolesta.

Sisäilmastossa on valtava määrä erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat viihtyisyyteen ja ihmisen hyvinvointiin. Hyvän sisäilman on jo todistettu tukevan ihmisen toimintakykyä, terveyttä ja oppimista. Huono sisäilma puolestaan on merkittävä haitta ihmisen hyvinvoinnille. Pahimmillaan sisäilmassa voi olla jopa sairastumisriskiä nostavia tekijöitä, kuten ulkoilmasta tulevia pienhiukkasia, tupakansavua tai radonia.

Myös rakennuksen kosteusvaurioiden ja astman kehittymisriskin välillä on havaittu yhteys. Kaikissa rakennushankkeissa ja isommissa korjauksissa edellytetäänkin suunnitelmallista kosteudenhallintaa. M1-luokituksen ansiosta rakennusmateriaalimme ovat vähäpäästöisempiä kuin muualla.

Suomi kuuluu ehdottomasti sisäilmasto-osaamisen kärkimaihin, mutta se ei vielä riitä. Yksikin sisäilmaongelmakohde on liikaa. Hyvän sisäilmaston luominen vaatii paljon rakennusten suunnittelulta, rakennusmateriaaleilta, rakentamiselta ja rakennusten käytöltä sekä ylläpidolta. Kiinteistön omistajina, rakennuttajina ja managereina meidän on huolehdittava tästä kokonaisuudesta.