Talouspolitiikassa aika ei anna armoa

Suomen talous on toistaiseksi selvinnyt pelättyä pienemmin takaiskuin Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Talouskasvun vauhti hidastui sodan alun jälkeen tasaisesti koko viime vuoden, mutta kokonaisuutena kasvu oli vielä parisen prosenttia plussalla.

Suurin vaikutus sodalla on ollut inflaatioon. Erityisesti energian hinnat nousivat sodan seurauksena nopeasti, mikä osaltaan nosti ruuan tuotannon kustannuksia. Pahimmat uhkakuvat eivät kuitenkaan toteutuneet tälläkään saralla, ja talven edetessä kohti kevättä myös energian hinnat ovat jo laskeneet huipputasoistaan.

Inflaatiota ei kuitenkaan nostanut pelkästään energian ja ruuan kallistuminen, vaan hinnankorotukset yleistyivät lähes kaikilla toimialoilla. Tämän seurauksena Euroopan keskuspankki oli inflaation hidastamiseksi pakotettu nostamaan ohjauskorkojaan nopeasti ja paljon. Korkojen nousu ei välittömästi näy talouskasvussa, mutta vääjäämättä lopulta vähentää kansantalouden kysyntää ja sitä myöten myös taittaa kasvun. Tämän voi jokainen tuntea omassa taloudessaan, kun seuraava asuntolainan korontarkistuspäivä osuu kohdalle.

Koska talouden keskeinen ongelma on hintavakauden vaarantuminen, hidastuvaan talouskasvuun ei pidä vastata harjoittamalla elvyttävää talouspolitiikkaa. Se pakottaisi keskuspankin vain nostamaan ohjauskorkojaan entistäkin enemmän. Se myös lisäisi entisestään isoa julkisen talouden velkataakkaa.

Elvyttämisen sijaan seuraavan hallituksen pitäisikin löytää keinot hillitä velkaantumista. Lähtötilanne ei ole aivan toivoton, koska julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2022 alle prosentin BKT:sta. Se oli pienin sitten vuoden 2017. Kohtuullinen lähtötilanne tulee tarpeeseen, koska julkisen talouden haasteet ovat merkittävät. SOTE-menot kasvavat seuraavan hallituskauden aikana usealla miljardilla, turvallisuuteen pitää satsata, ja veropohja rapautuu ilman uusia politiikkapäätöksiä mm. autoilusta kerättävien verojen vähentyessä.

Tilanteen saaminen haltuun edellyttää laaja-alaista ohjelmaa, missä realistisesti arvioidaan menojen sopeutuksen, tulojen lisäämisen ja työllisyyden kasvun tarjoamia mahdollisuuksia tasapainottaa julkinen talous. PTT on arvioinut sopeutustarpeeksi ensi vaalikaudella 4 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön madonluvut ovat vielä kovemmat. Ministeriön arvioi sopeutustarpeeksi kuusi miljardia euroa ensi vaalikauden aikana ja yhteensä yhdeksän miljardia euroa kahden seuraavan vaalikauden aikana.

Mikäli seuraava hallitus päätyy sopeuttamaan taloutta ministeriön suosittaman määrän ja pidättäytyisi samalla veron korotuksista, menojen sopeuttaminen jättää merkittävän jäljen suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Sopeutus kohdistuu vääjäämättä vain muutamaan sektoriin, koska turvallisuus vaatii panostuksensa ja sote- sekä koulutusmenojen säästöt ovat hyvin vaikea toteuttaa. Veroja pitäisikin korottaa, mutta veronkorotuksia ei pitäisi kohdistaa työn ja yrittäjyyden verotukseen.

Seuraava hallitus on suurten ongelmien edessä. Turvallisuuspoliittinen tilanne on vakava ja julkisen talouden tilanne haastava. Tarvitaan kasvua ja työllisyyttä tukevia päätöksiä, mutta ne eivät yksin riitä. Hallituksella pitää olla rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka kohdistuvat jokaiseen suomalaisen arkeen. Ne ovat poliittisesti raskaita, mutta aika ei anna armoa.