EU-vaalit lähestyvät. Kesäkuun alkupuolella valitaan uudet edustajat Euroopan parlamenttiin, ja tämä pistää pyörän pyörimään: luvassa on EU:n strategisesta agendasta sopiminen, komission puheenjohtajan nimeäminen, komissaarien valinnat ja uuden komission ohjelman laatiminen.
Kuluneella kaudella ilmastonmuutoksen vastainen työ on ollut vahvasti EU:n työlistalla, ja kunnianhimoiset ilmastotavoitteet pysyvät jatkossakin agendalla. Toisaalta katseet kiinnittynevät yhä enemmän maanosan kilpailukykyyn ja yritysten toimintaedellytyksiin. Nähtäväksi jää, miten paljon tällä hetkellä keskustelua värittävä sääntelyähky ja jonkinasteinen turhautuminen vaikuttavat tulevan komission ohjelmaan. Rauhoittuuko tahti ja keskitytäänkö parempaan sääntelyyn?
Rakli on kautta linjan tuonut vaikuttamisessaan esille kustannustehokkuutta ja parempaa sääntelyä. Sen suhteen olemme ilolla huomioineet hallituksen tammikuussa hyväksymät avaintavoitteet EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan.
Yhtenä Suomen avaintavoitteena on juurikin parempi ja vähäisempi EU-sääntely. Suomi korostaa, että komission tulevassa ohjelmassa on erityisesti arvioitava tehdyn sääntelyn vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn ja keskityttävä myönteisen investointiympäristön luomiseen sekä sääntelyn ennakoitavuuteen. Jäsenmaiden erityispiirteet tulee huomioida nykyistä paremmin, ja Suomi pyrkii vähentämään yritysten hallinnollista taakkaa lisäävää sääntelyä. Tämä on erittäin tervetullutta.
Vihreässä siirtymässä avaintavoitteet painottavat päästövähennysten ja fossiilisista polttoaineista irtautumisen merkitystä. Suomen näkemyksen mukaan energiatehokkuustavoitteiden tulisi palvella päästöjen vähentämistä kulutuksen rajoittamisen sijaan.
Myös Rakli on korostanut, että toimenpiteiden tulee ensi sijassa palvella päästövähennyksiä ja vähähiilisyyttä. Pyrkimys säädellä teknisiä yksityiskohtia tai rajoittaa energiankulutusta ei huomioi, että vaikkapa Suomessa iso osa energiantuotannosta on hiilivapaata.
Kunnianhimoiset EU-tason tavoitteet voidaan tehokkaimmin saavuttaa valitsemalla toimivat käytännön keinot kansallisella tasolla. Kun sääntely on teknologianeutraalia eikä keskity yksityiskohtiin, voidaan jäsenmaissa hyödyntää kansalliset vahvuudet toimeenpanossa. Käytännössä rakennuskannan ilmastopäästöjä vähennetään parhaiten kehittämällä päästökauppajärjestelmää ja irtautumalla fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa.
Uutta sääntelyä on tullut tuutista sen verran, että kaiken saattaminen käytäntöön ja toiminnan tasolle vaatii aikaa ja energiaa. Jos tämä mahdollistetaan ilman jatkuvia muutoksia, voidaan myös arvioida, miten nämä uudet säädökset oikeasti vaikuttavat.
Seuraavalla kaudella vihreän siirtymän lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää tavoitteisiin ja mahdollisiin toimiin, joilla edistetään EU:n kokonaisturvallisuutta, huoltovarmuutta ja strategista autonomiaa. Kiinteistö- ja rakennuttamisalalla tämä tullee näkymään esimerkiksi kiertotalouden ja resurssitehokkuuden edistämisenä sekä häiriönsietokyvyn ja varautumisen korostumisena.
Lue lisää blogejamme
