Suomalainen asuntomarkkina toimii – varmistetaan, että se toimii jatkossakin

Suomalaisen asuntomarkkinan kokonaiskuva jää helposti varjoon, kun huomio kiinnittyy sen ongelmiin. Kansainvälisesti verrattuna markkinamme on kuitenkin toimiva: tarjonta on monipuolista, toimijoita on riittävästi, markkina on vakaa ja ennustettava, ja asumisen laatu on korkealla tasolla. Asuntoja löytyy eri elämäntilanteisiin, ja vakaa yhteiskunta on tarjonnut pohjan tämän kokonaisuuden rakentamiselle. 
 
Suomen asuntomarkkinoiden toimivuuden kannalta yksi merkittävimmistä asioista on ollut vuokrasääntelyn purkaminen 1990-luvulla. Tämä mahdollisti asuntotarjonnan lisäämisen, loi edellytyksiä vuokramarkkinoiden joustavuudelle ja tehokkuudelle sekä kannusti investoimaan. 2000-luvulla on pyritty muun muassa vastaamaan kaupungistumisen haasteisiin kaupunkisuunnittelun keinoin kehittämällä uusia asuinalueita ja lisäämällä asuntotarjontaa.  
 
Tässä toimiva työkalu on ollut valtion ja kuntien välillä toteutetut maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset. Suomessa on tehty vuosien saatossa myös asumisen ohjelmatyötä, josta hyvänä esimerkkinä voi nostaa pitkäjänteisen työn asunnottomuuden vähentämiseksi. Lisäksi lähiöiden kehittämiseen on ollut useampi ohjelma vuodesta 2008 alkaen.  

Asuntomarkkinallemme perustan luo markkinaehtoisuus, jota julkisesti tuettu asuntotuotanto täydentää. Julkista tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun markkinaehtoisesti ei voida tarjota kohtuuhintaista asumista kaikille. Tämä koskee erityisesti pienituloisia ja erityisryhmiä, joiden hyvinvoinnista yhteiskuntana meidän on pidettävä huolta. 

Markkinoiden toimivuuden lisäksi on tärkeää varmistaa, etteivät asumiskustannukset nouse hallitsemattomasti. Koska asuminen vie merkittävän siivun kotitalouksien tuloista, päätöksenteossa on huolehdittava siitä, ettei kustannusten osuus kasva kohtuuttomasti. 

Asumisen kohtuuhintaisuutta edistetään parhaiten varmistamalla riittävä asuntotarjonta, erityisesti kasvukeskuksissa, joissa kysyntä on suurta. Yksi keskeinen työkalu tässä ovat olleet edellä mainitut MAL-sopimukset. Viime vuoden lopulla sovittiinkin konkreettisista toimenpiteistä vuosille 2024–2027. 
 
Vastatakseen asuntotarpeeseen on kaupunkien ja kuntien huolehdittava siitä, että tarjolla on investointikelpoista tonttitarjontaa. Tarpeellinen keino on myös lisätä asuntorakennusoikeutta täydennysrakentamis- ja käyttötarkoitusmuutoksissa. 

Viime vuosina rakentamisen kustannukset ovat nousseet merkittävästi, eikä lisääntynyt sääntely ole tuonut tilanteeseen helpotusta. Esimerkiksi liian yksityiskohtainen kaavoitus nostaa tutkitusti rakentamiskustannuksia. Päätöksenteossa tulisikin aina arvioida sääntelyn kustannusvaikutuksia – oli kyse sitten kaavamääräyksistä tai veropolitiikan linjauksista.

Jotta suomalainen asuntomarkkina säilyy toimivana ja kohtuuhintaisena, on tärkeää keskittyä tarjonnan lisäämiseen, sääntelyn järkevöittämiseen, rakentamisen tuottavuuden parantamiseen ja päätösten kustannusvaikutusten arviointiin. Näillä on merkittävä rooli sen varmistamisessa, että asuminen pysyy saavutettavana kaikille myös tulevaisuudessa.