Asuminen ei kaipaa EU-sääntelyä

Asuminen tuli EU:n agendalle tällä kaudella, kun komissioon nimitettiin oma energian ja asumisen komissaari. Pestiä hoitaa tanskalainen Dan Jørgensen, jolta on tulossa ensi vuoden puolella kohtuuhintaisen asumisen suunnitelma (Affordable housing plan). Tähän liittyy myös Euroopan investointipankki EIB suunnitelmineen. Lisäksi Euroopan parlamenttiin perustettiin alkuvuodesta asuntokriisiin keskittyvä erikoisvaliokunta määräajaksi. Valiokunnassa suomalaisista istuu vihreiden Maria Ohisalo.  

Monissa Euroopan maissa on pulaa asunnoista, ja asumiskustannukset ovat nousseet merkittävästi. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi energian hinnan nousu on yksi osasyy, toisaalta suurissa, turisteja houkuttelevissa kaupungeissa lyhytvuokraus on vaikuttanut asuntojen saatavuuteen.  

Euroopan tasolta katsottuna Suomessa tilanne on verrattain hyvä ja järjestelmä tasapainoinen. Raklin viesti Brysseliin yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa onkin ollut, että Euroopan tason toimenpiteillä ei pidä ainakaan haitata sitä, mikä toimii hyvin. Etenkin kun EU:lla ei ole lainsäädännöllistä toimivaltaa asuntoasioissa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. 

Juurisyy asuntopulaan on se, ettei asuntoja ole rakennettu tarpeeksi. Suomessa tätä ongelmaa ei viime vuosina ole ollut, koska markkina on verrattain liberaali ja se houkuttelee investoimaan asuntomarkkinoille. Vapaita markkinoita täydentää tuettu asuntotuotanto, ja ne muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.  

Toisaalta Euroopasta on kuulunut äänenpainoja, että esimerkiksi institutionaalisten sijoittajien toimintaa tulisi säännellä ja valvoa tarkemmin. Listaamattomiin kiinteistöihin sijoittavien sijoittajien järjestö INREV laatinut aiheesta selvityksen. Siinä avataan institutionaalisten sijoittajien toimintalogiikkaa, joka nojaa pitkäjänteisyyteen, ei nopeisiin voittoihin. Toisaalta asuntopulaa ei ratkaista vain julkisin varoin. 

Näemme, että parhaiden käytäntöjen jakaminen maiden välillä on erittäin tervetullutta. Suomessa esimerkiksi MAL-sopimukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten asuntorakentamista voidaan edistää yhdessä kaupunkien ja valtion kesken.  

Toisaalta kun puhutaan asumisen kustannuksista, myös Suomessa voidaan tehdä paljon sen eteen, ettei rakentaminen olisi niin kallista. Yksityiskohtainen sääntely, verojen ja veronluonteisten maksujen vaikutukset sekä kalliit kaavamääräykset vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Tässä meillä on varmasti opittavaa.  

INREV on eurooppalainen listaamattomiin kiinteistöihin sijoittavien sijoittajien järjestö, jonka jäsen Rakli on.