Sähköpulan torjuntaan on keinoja, jotka eivät vaikuta sisäolosuhteisiin

Sähkön ja kaukolämmön hinnat nousevat ja sähköpula uhkaa, mutta energiakriisistä voidaan selvitä olosuhteita olennaisesti heikentämättä. Jos sopeutamme tilojen käyttöä kulutushuippujen pienentämiseksi, säästötoimenpiteillä ei välttämättä ole suurta vaikutusta tilojen käyttäjien olosuhteisiin.

Osaltaan jo energian hinta ohjaa säästämään sähköä ja lämmitystä sekä jakamaan kuormaa kulutushuippuhetkien ulkopuolelle. Vuoden suurimmat kulutushuiput ajoittuvat yleensä kylmien talvikuukausien arkipäiviin noin klo 8–10 ja noin klo 17–21 välisille ajanjaksoille. Sähkön huippukulutuspiikkien torjunta onkin aloitettava jo ennen kuin sähköpulan riski kasvaa suureksi.

Sähköpula tarkoittaa sähkökatkoja, joista aiheutuu huomattavaa haittaa ja vahinkoja tilojen käyttäjille. Todennäköisesti vahinkoja seuraisi myös rakennuksille ja automaatiojärjestelmille. Fiksulla energiankäytöllä pienennetään tilan käyttäjien kustannuksia ja vältetään suurempia haittoja. Rakli tukee jäsenistöään energiansäästössä ja toimii tiedotus- ja keskustelukanavana kiinteistönomistajien, energiateollisuuden ja jakeluverkkoyhtiöiden välillä.

Merkittävänä sähkönkäyttäjinä myös ammattimaisten kiinteistönomistajien on osallistuttava osaltaan sähköpulan torjuntaan. Raklin jäsenistölle tehdyn energiankäyttökyselyn alustavien tulosten pohjalta näyttäisi, että yksinkertaisilla ja vähän tilojen käyttäjiin vaikuttavilla toimenpiteillä voitaisiin tiputtaa sähkön huippukulutuspiikkejä useilla sadoilla megawateilla.

Vaikuttavia keinoja sähkönkulutuksen pienentämiseen

Toimitilojen käytöllä on suuri merkitys erityisesti aamun kulutushuipun kannalta. Sähköä voidaan säästää rakennuksen ulkoalueilla esimerkiksi valaistuksessa ja sulanapitojärjestelmissä. Lisäämällä mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi etätyötä kovina pakkaspäivinä voidaan vähentää toimistojen sähkönkulutuksen lisäksi myös aamuista autojen lämmittämiseen ja akkujen lataamiseen kuluvaa sähkötehoa sekä muuta sähköisen liikkumisen kulutusta.

Iltapäivän kulutushuipun ratkaiseminen voi olla haastavampaa. Tässä asuinrakennuksilla ja kotitalouksien toimenpiteillä voi olla suurempi merkitys. Ainakaan sähkösaunaa ei kannata lämmittää pahimman kulutushuipun aikaan, ja sähköllä toimivat mukavuuslattialämmitykset voisi sulkea.

Iso osa kiinteistöjen käyttämästä sähköstä kuluu lämmittämiseen. Kaikenlainen lämmöntuottamiseen kuluva sähköteho kannattaa ajoittaa kulutushuippujen ulkopuolelle. Esimerkiksi erilaiset lämpöpumput voidaan sulkea tai niiden tehoa laskea. Myös kylmälaitteiden käyttöaikoja kannattaa tarkastella. Kaupanalalla valaistuksessakin on vielä joustovaraa. Mahdollisten varavoimakoneiden käytölläkin voidaan alentaa huippukulutuspiikkejä.

Ilmanvaihtoon, valaistukseen ja lämmitykseen tehtävillä säästötoimilla on vaikutusta käyttäjien olosuhteisiin, ja siksi on syytä arvioida erityisesti hyötyä suhteessa haittoihin. Ilmanvaihtoa vähennettäessä tai pois kytkettäessä pitäisi vähentää myös tilojen käyttöä. Valaistuksessa ei nykyaikana ole enää paljon säästöpotentiaalia jäljellä, mutta tilojen käyttäjiä kannattaa silti ohjeistaa tarkoituksenmukaiseen valaistukseen.

Lämmityksessä kulutushuippuihin ajoittuvilla toimilla ei ole suurta vaikutusta olosuhteisiin. Suomessa yleistä ohjausta 21,5 asteen sisälämpötilaan on turvallista pudottaa asteella ainakin kovimpien pakkasten aikaan.

Rakennusfysiikan näkökulmasta sisäilman lämpötilan laskemisen pitäisi kylmään aikaan olla sekä talojen että ihmisten terveyden kannalta turvallista. Kuiva pakkasilma ja suuri lämpötilaero rakennuksen ulkovaipan yli ei aiheuta kosteudentiivistymisriskiä rakenteisiin. Asteen tai parinkin tavanomaista alempi huonelämpötila kovimpien pakkasten aikaan on hyväksi myös tilojen käyttäjille, kun huoneilmaa ei lämmityksellä kuivateta niin paljoa.