Tulevan hallituksen on satsattava täydennysrakentamisen edistämiseen 

Yhdyskuntarakenteen ympäristölliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen kohdistuu tulevaisuudessa yhä enemmän haastavia odotuksia, joihin vastaaminen pelkästään selvitystaakkaa lisäävällä keppisääntelyllä ei ole kestävä tie. Rakli peräänkuuluttaa olemassa olevan kaupunkirakenteen ja infrastruktuurin hyödyntämistä ja investointien mahdollistamista.  

Raklin vähähiilisyystiekartan laskelmat osoittavat, että täydennysrakentamiseen panostamalla hiilidioksidipäästöjä voidaan leikata välittömästi varsin huomattava määrä ilman, että se vaatii valtiolta suuria taloudellisia panostuksia. Resurssit voidaan näin ollen kohdentaa muualle, kuten vihreän siirtymän teknologiaan, kestävien kulkumuotojen infrastruktuuriin sekä TKI-rahoitukseen. 

Täydennysrakentaminen kaipaa valtiolta kuitenkin määrätietoista sääntelyn uudistamista kaavoituksessa ja kaavojen toteuttamisessa. Kun maankäyttö- ja rakennuslakia valmisteltiin 1990-luvun lopussa, tutkittiin paljon sitä, miten lainsäädännöllä voitaisiin edistää kaupunkirakenteen sisällä olevien uudistushankkeiden suunnittelua ja toteutusta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Oppeja haettiin muista maista, ja niitä pyrittiin konkreettisesti sovittamaan suomalaiseen maankäytön suunnittelun ohjaukseen.ⁱ 

Kaupunkiympäristöihin räätälöityjen yhteistyömenettelyjen pohtiminen jäi päättyvällä hallituskaudella täysin sivurooliin. MRL-kokonaisuudistuksessa avainpoliitikkojen lainvalmistelun ohjaus ja puheet tavoitteista kulkivat eri suuntiin. Ympäristöministeriön teettämä selvitysⁱⁱ osoitti, että MRL-kokonaisuudistusta oltiin viemässä läntisen Euroopan maihin verrattuna aivan päinvastaiseen suuntaan.

Lopulta uudistus pantiin alueidenkäytön ja maapolitiikan osalta hyllylle, ja vain rakentamista koskevat pykälät uudistettiin. Rakentamislakiin tuli sentään vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta tukeva kirjaus rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muutoksista.  

Tulevalla hallituksella on nyt tilaisuus tarttua alueidenkäytön ja maapolitiikan lainvalmisteluun uudistavalla otteella! Kaupunkien elinvoimalle, kestäville investoinneille ja täydennysrakentamiselle on tarjottava konkreettisia välineitä.   

Rakli edellyttää, että alueidenkäytön lainsäädäntöä uudistetaan tuomalla kiinteistönomistajalle mahdollisuus valmistella asemakaava kunnan päätettäväksi. Menettelyn kirjaaminen lakiin tekee rooleista läpinäkyvämpiä. Se tukee täydennysrakentamiskaavoitusta ja vahvistaa kiinteistönomistajien osuutta kunnan strategisten maankäyttötavoitteiden toteuttamisessa. Lisäksi se sujuvoittaa oikea-aikaista asuntotuotantoa kasvuseuduilla.

Menettely ei korvaa muita asemakaavoituksen tapoja, vaan täydentää niitä, huolehtien samalla kaavoitukselta edellytetystä kansalaisvaikuttamisesta. Aiheesta tarkemmin täällä.   

Myös maapoliittisia keinoja tulee uudistaa niin, että ne palvelevat selkeästi täydennysrakentamista. Rakennusoikeutta tulee luoda hyviin sijainteihin samalla, kun monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut turvataan. Maankäyttökorvausten tason täytyy vastata täydennyskohteesta kunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Selvityksissäⁱⁱⁱ on havaittu, että täydennysrakentamisesta syntyy kunnalle huomattavasti pienemmät kustannukset uudisalueisiin verrattuna. Strategisesti merkittävien hankkeiden toteutuksen varmistamiseen olisi tarve miettiä nykyistä kannustavampia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalleja. 

Kaavavalitusten käsittelyyn on varattava lisää resursseja. Yhteiskunnallisesti merkittävistä hankkeista tehdyt valitukset on käsiteltävä nopeutetusti. Hankkeiden yhteiskunnallinen merkittävyys voi liittyä esimerkiksi ilmastotavoitteiden edistämiseen, talouteen ja työllisyyteen, asuntojen tarpeeseen, sijaintiin, saavutettavuuteen, palveluhyötyyn kansalaisille, rahoituksen saatavuuteen (esim. EU) ja rakentamisen volyymiin. Nämä ovat juuri niitä odotuksia, joita kaupunkirakentamiseen kohdistuu yhä suuremmassa määrin. 

ⁱ Tarja Pirinen: Rakennettujen alueiden uudistaminen. Uudistamistoiminta eräissä Euroopan maissa. Suomen Kuntaliitto 1997. 
Tarja Pirinen, Jussi Palmu & Kauko Viitanen: Rakennettujen alueiden uudistaminen. Ehdotuksia yhteistoiminnan edistämiseksi. Suomen Kuntaliitto 1997. 

ⁱⁱ Panu Lehtovuori, Ari Ekroos, Kaisu Kuusela, Juho Rajaniemi, Annuska Rantanen, Kaisa Schmidt-Thomé: Tulevaisuuskatsaus eräiden maiden alueidenkäytön suunnittelujärjestelmiin. Ympäristöministeriö 2019. 

ⁱⁱⁱ Muun muassa Veijo Nykänen, Pekka Lahti, Antti Knuuti, Antti Kurvinen, Olli Niemi, Jaakko Vihola: Tammelan täydennysrakentamisen edullisuus. VTT 2012.