Lapinlahden sairaalan esimerkki on huonoa mainosta tilojen väliaikaiskäytölle

Lapinlahden sairaalaan uuden käytön ympärille on virinnyt vilkas keskustelu ja keskustelu jatkunee vilkkaana, kun Helsingin kaupunkiympäristölautakunta ruotii kilpailun voittajaa ja jatkoaskeleita kokouksessaan 28.4. Kilpailun toisessa vaiheessa jätettiin lopulta vain yksi ehdotus, kiinteistösijoitusyhtiö NREPin sekä konsultti- ja suunnitteluyhtiöiden laatima Lapinlahden kevät, mikä osoittaa, kuinka vaikeita kilpailun lähtökohdat olivat. Historiallisesti arvokkaan kokonaisuuden perusteellinen kunnostaminen kaupunkilaisten avoimeen käyttöön on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi. Siksi syntynyt ehdotus on voittajilta kelpo suoritus! 

Lapinlahden sairaalan nykyiset toimijat ovat kritisoineet kilpailun voittanutta ehdotusta ja sen laatijaa. Moitteilta ei ole myöskään säästynyt nykytoimijoiden oma yhteistyökumppani, jonka kanssa he valmistelivat kilpailuehdotusta, mutta joka sittemmin vetäytyi muiden rahoittajien puutteessa. Nykytoimijat ovat kyseenalaistaneet yhteistyökumppanin motiiveja tiedotteessaan. Osansa ryöpytyksestä on saanut myös kaupunkiympäristölautakunnan varajäsen Sameli Sivonen, joka julkaisi oman kattavan pohdintansa kilpailun voittaneesta ehdotuksesta. 

Päätyypä kaupunkiympäristölautakunta ja valtuusto asiassa mihin ratkaisuun hyvänsä, keskustelulla on heijastumansa Lapinlahden puiston ulkopuolelle. Lapinlahden sairaalan nykykäyttö oli alun alkaenkin väliaikaista, ja muutokset tilojen nykykäytölle ovat eittämättä yksi virinneen keskustelun juurisyy – vaikka kilpailun voittanut NREP onkin tarjonnut yleishyödyllisille toimijoille mahdollisuutta jatkaa alueella. Siksi käydyllä keskustelulla ja tehtävillä päätöksillä on vaikutusta siihen, miten väliaikaiskäyttö mielletään jatkossa. 

Parhaimmillaan väliaikaiskäyttö on win—win -ratkaisu: monipuoliset kulttuuri- ja kansalaisjärjestötoimijat saavat edullisia tiloja käyttöönsä, kaupunki saa lisää elävää kaupunkikulttuuria ja kiinteistön omistaja saa edes osan kuluistaan katetuksi muuten tyhjilleen jäävistä tiloista. Siksi RAKLIkin on etsinyt ratkaisuja tyhjien tilojen problematiikkaan Tilat käyttöön -klinikassaan.  

Väliaikaiskäytön ydin on juuri väliaikaisuus: saadaan tilat käyttöön, kunnes pysyvä ratkaisu löytyy. Siksi jokainen poru, joka nousee väliaikaiskäytön päättymisestä, on huonoa mainetta väliaikaiskäytölle. Lapinlahden sairaalan ympärillä vellova keskustelu ei suinkaan ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään.  

Lapinlahden sairaalaa koskevaa keskustelua kärjistää se, että kiinteistö on kaupungin omistama. Silti keskustelu toiminee varoittavana esimerkkinä yksityisille kiinteistönomistajille. Helsingissä on tyhjillään 1,3 miljoonaa kerrosneliömetriä toimitilaa. Miksi tilat omistava yritys antaisi tilansa väliaikaiseen käyttöön, jos todennäköinen seuraus on haukut julkisuudessa ja lisähaasteita pysyvän käytön tielle?  

Riskinä on, että Lapinlahden esimerkin myötä meillä on jatkossa entistä enemmän kulttuuri- ja kansalaisjärjestötoimijoita ilman tiloja ja tyhjiä tiloja ilman käyttöä. Jotta nämä tarpeet saataisiin kohtaamaan, on hyväksyttävä väliaikaiskäytön ydin: väliaikaisuus päättyy joskus.