Laadullisemmalla asuntopolitiikalla parempaa asumista
Asuntotuotanto on noussut suurimmilla kaupunkiseuduilla ennätyslukemiin. Viime vuonna asuntoja valmistui poikkeuksellisen paljon – yli 40.000. Tuotantomäärän kasvattamisen mahdollistanut politiikka on siis onnistunut hyvin tavoitteissaan.
Asuntopula kaupungeissa on hallinnut asuntopoliittista keskusteluamme pitkään; siksi kiivainta keskustelua käydään määristä – euroista ja neliöistä.
Monestakin syystä myös laadullisiin seikkoihin tulisi asuntopolitiikassa kiinnittää kasvavaa huomiota.
Kehittyykö asuminen?
Kaupunkiseuduilla asuminen, liikenne ja maankäyttö ovat sidoksissa toisiinsa. Muuttamalla yhtä vaikutetaan aina kahteen muuhun.
Nopea kaupungistuminen haastaa kaupunkisuunnittelumme; keväällä käynnistynyt maankäyttöä ja rakentamista koskeva laaja lakiuudistus herättää keskustelua kaupunkikehittämisen mahdollisuuksista. Myös liikenteen toimialojen murrokset innostavat visioimaan; tulevaisuuden liikkuminen on siirtymässä kohti uudenlaista palvelutuotantoa, jonka digitaalisuus mahdollistaa.
Asumisen tulevaisuudesta ei vastaavia visioita valitettavasti näy.
Asunto palvelee, mutta varsin perinteisin tavoin
Kulutustapamme ovat muutoksessa. Kotitaloudet arvostavat palveluja yhä enemmän tavaran sijaan.
Asumisen lisäpalveluja on alettu tarjota niin vuokra- kuin osaketalojen markkinoinnissa. On vaikea välttyä ajatukselta, että suunta on kohti laajenevaa tarjontaa. Jos näin käy, muuttuvat myös käsityksemme ja jopa toiveemme asumisesta.
On vaikea toivoa sellaista, mitä ei osaa kuvitella
Voisivatko asuinkiinteistöt toimia alustoina palveluhankinnoissa ja tarjota palveluita edelleen asukkailleen tai asuinyhteisölle? Onko palvelujen ketjuttaminen tai uudenlainen yhdistely osa myös tulevaisuuden asumista, ei vain liikkumista?
Kannusteita tarvitaan asumisen mahdollisuuksien kartoittamiseen ja näkyväksi tekemiseen. Asuminen on paikallinen vetovoimatekijä mutta myös seudullinen elinvoimatekijä, jonka mahdollisuudet tulee tunnistaa ja hyödyntää.
Nuoret valitsevat toisin
Asumisen ihanteet eivät ole ylisukupolvisia siinä määrin kuin olemme taipuvaisia olettamaan. Nuoret sukupolvet tekevät valintoja, jotka eivät toista edellisen sukupolven asumisihanteita. Esimerkkinä nuoret lapsiperheet, joista aiempaa useampi on valinnut asuinympäristökseen kaupungin keskustan, niin meillä kuin muuallakin Euroopassa.
Paikallinen on osa globaalia
Sukupolvikokemukset ylittävät kansalliset rajat monella tapaa. Tämä näkyy kaupunkikulttuurin uusissa tuulissa. Kehittyvän kaupungin tulee tunnistaa asumisen kulttuuriset ulottuvuudet eurojen ja neliöiden ohella. Tältä osin suurimmat kaupunkimme pystyvät halutessaan kilpailemaan hyvin myös eurooppalaisessa sarjassa.
Vetovoiman ohella pitovoimastakin kannattaa huolehtia.
Osaajista kilpaillaan
Yritykset kilpailevat korkeakoulutetusta työvoimasta eritoten osaamisintensiivisissä yliopistokaupungeissa. Ulkomaisten opiskelijoiden toivotaan jäävän maahan, mutta kotiutuminen koetaan osin vaikeaksi. Voisiko asumisen keinoin lisätä viihtyvyyttä? Olemme tottuneet pitämään ensisijaisina asunnon valinnan perusteina hallintamuotoa ja talotyyppiä. Entä jos näin ei olekaan?
Asumisen vaihtoehtojen tulee olla aiempaa monipuolisempia ja tunnistaa teknisten ja taloudellisten muuttujien ohella laadulliset, elämäntilanteeseen ja yksilöllistyvään kysyntään liittyvät seikat.
Asuinalueilla suuret kehittämispotentiaalit
Täydennysrakentamalla uudistetaan kaupunkeja resurssiviisaasti hyödyntämällä valmista infraa ja olemassa olevaa rakennuskantaa. Tämä mahdollistaa asuinalueille kaivattua monikerroksisuutta.
Kaupunginosien täydentäminen on potentiaali, joka voidaan hyödyntää yhteistyöllä. Kaupungin asuntopoliittisten linjausten joustavuus ja kokeilukulttuurin suosiminen helpottavat uuden syntymistä.
Investointi- ja käynnistysavustuksia kohdentamalla voidaan tasata alueellista eriytymistä, miksei myös tukea kokeilevaa uudistamista?
Rohkenemmeko kokeilla?
Suunnittelukilpailuin pyritään kehittämään asuntotuotantoa. Rohkeista kokeiluhankkeista on sen sijaan niukasti esimerkkejä. Kokeiluhankkeiden menestyminen edellyttää olennaisia vapauksia rakentamiselle asetetuista normeista.
Syntyäkseen kokeiluhankkeet edellyttävät taakseen aloitteellisen joukkueen, jolla on jaettu näkemys ja vahva tahto viedä asumista eteenpäin. Joukkueet syntyvät kokoamalla, myös politiikkatoimin voidaan tähän kannustaa.
Monipuolisuus tuo kilpailua
Keskisuurissa, mutta osin suurissakin kaupungeissa, kilpaillaan vuokralaisista. Kaupunkien vuokrataloyhtiöt ovat tyypillisesti vahvoja paikallisia brändejä ja mukana kilpailussa.
Kasvava osa ARA-asuntokannasta on laina-aikojen päättyessä siirtymässä sääntelyn ulkopuolelle. Valtion tulee tukea pitkäjänteistä ja vastuullista omistamista ja non-profit -yhtiöiden toimintaedellytyksiä niiden huolehtiessa sosiaalisesta kestävyydestä asuinalueilla.
Byrokratiaa karsimaan myös ARA:ssa
Nykyhallitus on kantanut huolta byrokratian keventämisestä. Siitä tulisi kantaa huolta myös ARA-tukikehikon yhteydessä. Korkotukilakia kehittämällä virastobyrokratia ei kevene.
ARA-tuotannon hankeohjauksen ja lupakäytäntöjen aiheuttama rakennushankkeiden pitkittyminen tulisi minimoida. Palvelulupauksin ja läpimenoajoin puretaan ARA-rahoituksen houkuttelevuutta vähentävät byrokratialoukut. Kumppanuus ammattitaidolla hoidettujen yhtiöiden kanssa lisää laadukasta, kohtuuhintaista asumista.
Asumisen kehittäminen on käytännön yhteistyötä
Asumisen kehittämisessä erityisesti kuntatoimijoilta odotetaan yhä enemmän valmiuksia yhteistyöhön.
Sektori- ja organisaatiorajojen toissijaisuus antaa parhaimmillaan tilaa oivalluksille ja suunnitelmien muokkaamiselle hankkeiden edetessä. Big roomit ja allianssimallit tarjoavat rakentamisen toimialalta hyviä esimerkkejä.
Uusien yhteistyötapojen laajentaminen ja soveltaminen sopivat erityisen hyvin asumisen laadulliseen kehittämiseen.
johtaja Aija Tasa, RAKLI
johtaja Anu Kärkkäinen, Rakennusteollisuus RT
toiminnanjohtaja Anne Viita, Vuokralaiset VKL
asumisen asiantuntija Laura Hassi, Suomen Kuntaliitto
Teksti on julkaistu Rakennuslehdessä 4.9.2018