Sanastot ja nimikkeistöt parantamaan tiedonhallintaa
Kiinteistö- ja rakentamisalan digitalisaatiota edistävän KIRA-digin selkäranka muodostuu kolmesta kokonaisuudesta: tiedon harmonisoinnista, lainsäädännön kehittämisestä ja kokeiluhankkeista. Näistä kivijaloista tieto, erityisesti sen hallinta ja vakiointi, oli aiheena seminaarissa, joka kokosi yhteen laajan joukon teemasta kiinnostuneita. Viimeistään yhteisen aamupäivän aikana jokainen varmasti omaksui sen, ettei digitalisaation hyötyjä saavuteta ilman yhdessä tehtävää määrittelytyötä ja koneluettavaa käsitteistöä. Kiinteistö- ja rakentamisalan ammattilaiset olivat kiitollisia aamupäivän aikana saamastaan sanasto-opista ja vastavuoroisesti tämän aihepiirin osaajat korostivat tarvitsevansa apua eri toimialojen substanssin haltuunottoon.
Sirpa Suhonen Sanastokeskus TSK:sta kertoi, että koko kiinteistö- ja rakentamisalan ja sen parissa työskentelevien viranomaisten sekä kansalaistenkin käyttöön on RAKLIn vetämässä yhteishankkeessa koottu KIRA-alan keskeinen sanasto. Se kattaa 116 käsitettä, joille on työryhmätyöskentelyssä määritetty sisältö. Termien käyttökelpoisuus varmistettiin laajalla lausuntokierroksella.
Digitalisaatio tarvitsee vakiointia
”Aikaisemmin oli laadittu useita tiettyyn näkökulmaan keskittyneitä erityissanastoja, joiden ydin nyt niputettiin”, Sirpa Suhonen kuvaili. Pohjatyö saatiin valmiiksi vuonna 2016 ja nyt onkin edessä kiinteistö- ja rakentamisalan sanastoversio 2.0:n työstäminen. ”Tarkoitus on lisätä esimerkiksi infrarakentamiseen ja maankäytönsuunnitteluun liittyvää sanastoa, jota ei ensimmäisessä vaiheessa vielä saatu mukaan”, kertoi Juho Kess RAKLIsta. Tällä toisella kierroksella vielä myös varmistetaan englannin- ja ruotsinkielisten käännösten toimivuus.
Juho Kess esitteli seminaarissa myös buildingSMART Finlandin alle perustetun vakiointiryhmän työtä. ”Toimimme KIRA-digi-hankkeessa tiedon harmonisoinnin yhteen kokoajana. Tietoa on tärkeää vakioida sen vuoksi, että se kulkee esimerkiksi rakennushankkeen osapuolten välillä yhdenmukaisesti ja samalla tavalla ymmärrettynä”, Juho Kess korosti. Yhteisen nimikkeistön avulla voidaan vaikkapa määrälaskennassa varmistaa se, että tarvittava työmäärä ja hankittavat nimikkeet osataan tietomallista arvioida oikein. ”Jos versioita on useita, ei koneluettavuus toteudu. Yhteentoimivuus pitää varmistaa paitsi Suomessa myös kansainvälisesti”, Kess muistutti.
Kehittyviä sähköisiä työkaluja
Tilastokeskuksen Rakennusluokitinta esittelivät Emilia Saarinen ja Pekka Mäkelä. Hankkeessa toteutetaan uusi, sähköinen työkalu, joka ohjaa rakennusluvan hakijaa rakennusluokan valitsemisessa. ”Tavoitteena ei ole muuttaa luokittelun rakennetta merkittävästi, vaan pyrkimyksenä on tekniikan avulla vastata aikaisempaa paremmin asiakkaiden tarpeisin”, Saarinen painotti. Pekka Mäkelä kertoi, että esimerkiksi rakennusluokkien kuvauksia lisätään ja täydennetään. Jatkossa Rakennusluokitin tunnistaa tyypilliset tilajakaumat, mikä vaikuttaa rakennuksen saamaan luokitukseen. ”Jotta työkalusta tulisi mahdollisimman hyvin palveleva, toivomme saavamme siitä runsaasti palautetta lausuntokierroksilla”, Emilia Saarinen kannusti.
Pekka Manninen Suomen Tilaajavastuusta nosti esiin alan sanastoon liittyviä haasteita. ”Esimerkiksi Verohallinto ja Aluehallintovirasto määrittelevät työmaan ilmoitusmenettelyissään eri tavalla. Sen paremmin alan sanastoissa kuin lainsäädännössäkään ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on työmaa”, Manninen harmitteli. Käsitteistöä pitää jatkossa yhdessä selventää, ja kehitteillä on myös Työmaa avain -palvelu. Se kokoaa työmaalle yksikäsitteisen tunnisteen, joka kulkee mukana rakennuksen koko elinkaaren ajan.
Kansalliset toimintamallit vakiintuvat
Nykyaikana ei enää toimita suljetussa järjestelmässä. Sanastoilla pitää olla koneluettava, monikäyttöinen esitysmuoto ja termejä käsitellään useammalla kielellä. Mikko Lappalainen Kansalliskirjastosta esitteli Fintro.fi-palvelua, joka tarjoaa mahdollisuuden sanastojen ja ontologioiden selailukäyttöön sekä rajapintoja. Päämääränä on koko ontologian kattava hierarkkinen rakenne, käsitteiden verkosto, jossa yksikään käsite ei jää ilman yläkäsitettä. ”Ontologia, eli asiasanojen määrittely poistaa hälyä. Teemme erottelua ja tarkennusta, joka perustuu standardeihin. Lopputulos on koneluettavaa”, Lappalainen lupasi.
Valtion tavoitteena on keinojen ja ympäristön muuttuessakin taata yhä paremmat ja tehokkaammat palvelut, alleviivasi Suvi Remes valtiovarainministeriöstä. ”Julkisen hallinnon toiminta ja palvelut perustuvat suurelta osin tietoon. Sen hallinta on ensisijaisen tärkeää, kun kehitämme käyttäjälähtöisiä digitaalisia palveluita”, Remes sanoi. Tavoitteena on ”yksi luukku” julkiseen tietopääomaan, ja työkaluina toimivat muun muassa Suomi.fi-palveluväylä ja muut integraatioratkaisut.
Yhteistä tietoarkkitehtuuria ja kansallista metatietoalusta kehittävä YTI-hanke ei tuota sisältöjä, vaan tämä jää edelleen toimialojen tehtäväksi. Välineitä, kuten tilaisuudessa esitelty julkaisupalvelu fintro.fi sekä sanastotyön osaajien käyttöön tarkoitettu termieditori, tarjotaan. Riitta Alkula Goforelta kertoi, että julkishallinnon laatimia käsitekuvauksia ja aihepiirin muita asioita käsitellään kuukausittain käsitemallityöryhmässä, joka varmistaa kuvausten laadun ja yhdenmukaisuuden.