Väestörakenteen ennakoidut muutokset ja yksinasumisen lisääntyminen lisäävät huomattavasti asuntojen tarvetta suurilla kaupunkiseuduilla vuoteen 2040 mennessä. Suurimmassa osassa Suomen kuntia uusia asuntoja tarvitaan lähinnä korvaamaan purettavia asuntoja. Samoilla alueilla sivistyskiinteistöjä on jäämässä tyhjilleen. Hoivakiinteistöjä tarvitaan kaikkialla lisää.
Tiedot käyvät ilmi Suomi 2040 – asunto-, sivistys- ja hoivakiinteistökannan tulevaisuus -selvityksestä, jonka MDI ja sen omistava FCG Finnish Consulting Group Oy toteuttivat Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry:lle, valtiovarainministeriölle, ympäristöministeriölle, Kiinteistöliitolle sekä Kuntaliitolle. Selvityksessä mallinnettiin usealla skenaariolla väestörakenteen ja asuntokuntien muutosten vaikutusta asuntojen tarpeeseen sekä sivistys- ja hoivakiinteistöjen tilatarpeeseen vuoteen 2040 asti.
Selvityksen pohjalla olleen MDI:n väestöennusteen kaikissa eri skenaarioissa lopputulemana on, että Suomessa tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän asuntoja vuonna 2040. Vaikka Suomen väestö vähenisi heikoimman skenaarion mukaisesti, pienenevien asuntokuntien sekä keskittyvän väestön takia kokonaan uusia asuntoja tarvittaisiin noin 250 000 ja nopeimman kasvun skenaariossa taas jopa 560 000 uutta asuntoa.
Kun myös asuntojen poistuman korvaaminen huomioidaan, nousee asuntotuotannon tai tätä vastaavan saneerauksen tarve jopa 600 000 – 1 000 000 asuntoon vuoteen 2040 mennessä. Tämä sisältää olettaman myös jo nyt olemassa olevan korjausvelan korjaamisesta.
Suurilla kaupunkiseuduilla ja etenkin pääkaupunkiseudulla kokonaan uuden asuntokannan tulisi kasvaa 15–30 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Suurilla kaupunkiseuduilla poistuma huomioiden asuntotuotannon tulisi kiihtyä yli 2010-luvun keskitason. Vuotuisesti koko maassa uusia rakennettavia asuntoja tarvitaan jopa yli 30 000, jonka lisäksi poistuman ja jo olemassa olevan korjausvelan korvaaminen tuottaa noin 25 000 asunnon tuotantotarpeen vuosittain.
– Uuden asuntotuotannon tarve painottuu etenkin yksiöihin ja kaksioihin asuntokuntien keskikoon laskun takia, mutta myös suurempien asuntojen tuotannolle syntyy tarvetta, tarkentaa selvitystä johtanut MDI:n asiantuntija Rasmus Aro.
Eriytyneen väestönkehityksen takia suurimmassa osassa Suomen kuntia väestö- ja asuntokun-tien määrä vähenee huomattavasti. Tämän seurauksena reilusti yli puolessa Suomen kuntia tarvittavien asuntojen määrä vähenee, eli asuntoja on jäämässä tyhjilleen. Ääritapauksissa yksittäisissä kunnissa jopa viidesosa asuntokannasta uhkaa autioitua vuoteen 2040 mennessä. Uuden tuotannon tarve jää suuressa osassa maata vähäiseksi, lähinnä poistumaan vastaamiseksi tai pienten asuntojen tarpeeseen vastaamiseksi.
Asuntojen ja uuden asuntotuotannon tarpeen merkittävänä epävarmuustekijänä on asumis-muotojen mahdolliset muutokset. Tuotannon tarve kasvaa erityisen voimakkaasti, jos 2010-luvun kaltainen asuntokuntien pienenemisen trendi jatkuu. Toisaalta jos tämä trendi hidastuu tai kääntyy, matalammat arviot asuntotuotantotarpeesta toteutuvat.
Peruskoulu- ja lukiokiinteistöjen tilatarve kokee hyvin merkittävän muutoksen 2020-luvulla, kun koululaisikäluokkien koko vähenee voimakkaasti 2010-luvun laskeneen syntyvyyden takia. Jo nyt merkittävässä osassa kuntia on huomattavan paljon neliöitä yhtä oppilasta kohden. 2020-luvun aikana peruskouluikäisten määrä vähenee jopa 80 000 henkilöllä ja heikko kehitys jatkuu 2030-luvulla.
Shokkimaisen kehityksen seurauksena peruskoulu- ja lukiokiinteistöjen uuden tilatuotannon tarve keskittyy lähinnä pääkaupunkiseudulle. Suurimmassa osassa muuta maata rakentamista tarvitaan lähinnä poistuman korvaamiseen – joskin merkittävässä osassa kuntia ei ole välttämättä tarvetta edes sille.
Hoivakiinteistöjen tilatarve kasvaa kaikilla hyvinvointialueilla väestön ikääntymisen myötä. Iäkäs väestö kasvaa 2020-ja 2030 luvulla merkittävästi. Selvityksessä tämän arvioidaan lisäävän hoivakiinteistöjen tilatarvetta kohtuullisesti, vaikka terveiden elinvuosien määrä kasvaisi.
– Muutos tilatarpeessa on suurin Helsingissä ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, joissa iäkkään väestön suhteellinen kasvu on erityisen voimakasta, korostaa selvitystä tehnyt FCG:n projektijohtaja Taneli Heikkilä.
Hoivakiinteistöjen tilatarpeen merkittävänä epävarmuustekijänä on terveiden elinvuosien kehitys: jos terveiden elinvuosien määrä kasvaa odotetun eliniän myötä, hoivakiinteistöjen tilatarve saavuttaa huippunsa 2030-luvulla ja alkaa vähenemään tämän jälkeen. Jos taas väestön eliniänkasvu tapahtuu sairaina elinvuosina, tilatarve kasvaa vielä 2030-luvullakin merkittävästi. Tämä voi johtaa huomattavaan tarpeeseen lisätä hoivakiinteistöjä, joka osaltaan voi muodostua merkittäväksi haasteeksi etenkin hyvinvointialueiden talouden näkökulmasta.
Lisätietoja:
Väestöskenaariot ja asuntoennusteet:
Rasmus Aro, MDI, asiantuntija, rasmus.aro@mdi.fi, 040 187 1027
Sivistys- ja hoivakiinteistöt:
Taneli Heikkilä, FCG, projektijohtaja, taneli.heikkila@fcg.fi 041 731 7429
Paavo Kero, FCG, johtava asiantuntija, paavo.kero@fcg.fi, 044 772 9001
Aija Tasa, johtaja, asuminen, Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli
puh. 050 3272 077
Miika Kotaniemi, johtaja, kiinteistösijoittaminen, Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli
puh. 040 7020 015
Suomi 2040 – asunto-, sivistys- ja hoivakiinteistökannan tulevaisuus -loppuraportti
Kiinteistöstrategia 2040 -julkistustilaisuuden tallenne
